Tantrinen Rakastelu: Varjoinen 27.10.

Kolmas lauantai 27.10. – Varjoinen

Varjo on pimeä paikka, se minne aurinko ei paista. Toisin sanoen kaikki tiedostamattomat käyttäytymismallit, projisaatiot, reagoimistavat ja kaikki mitä emme oikein hyväksy itsessämme, ja haluamme siksi ehkä piilottaa. Häpeälliset halut, oudot kummallisuudet sekä erilaisuus, jotka jäävät tulkintojen ja uskomusten katveeseen, koska on liian pelottavaa näyttää niitä muille, niille, joilla on ihan yhtä lailla omat varjot.

Olen ikuisesti kiitollinen Tomille, siitä miten hän on rohkaissut mua näyttämään ihan kaiken. Kaiken mun rumuuden, tarvitsevuuden, epäkypsyyden, itseinhon, väkivaltaisuuden, rajuuden, raakuuden ja kamaluuden, kaiken inhimillisen. Ah, miten ihanaa onkaan tulla nähdyksi ja silti hyväksytyksi. Paljastaa itsensä vereslihalle, vaikka on ihan varma, että tän jälkeen se ei kyllä voi enää tykätä musta. Aikamoinen luottamus, sanoisin. Toisaalta suhteessamme on aina vallinnut jonkinlainen kaikki tai ei mitään asenne, radikaali rehellisyys.

Omien ja toisen varjojen kohtaamiseen ja siihen tarvittavan hyväksyvän tilan luomiseen on rakastelulla aivan oma roolinsa. Rakastelua ei syyttä sanota englanniksi love makingiksi, rakkauden tekemiseksi. Ja mikä olisi rakkaudellisempaa kuin vilpitön halu kohdata toinen sellaisena kuin hän pohjimmiltaan on?

Seksi on suuri tutkimisen ja toteutumisen leikkikenttä. Se menee suoraan tunteisiin, tilaan joka on analysoimisia ja keskusteluja todellisempi. Kun olen uponnut johonkin varjoon, Tomi on vain ollut läsnä ja antanut tilaa sille, mitä ikinä siinä hetkessä ja tilanteessa on noussut pintaan, fyysisesti kuitenkin jatkaen rakastelua. Lopputuloksena on usein ollut helpotustaan itkevä, vapautunut mytty.

Usein sanotaan, että tantrinen rakastelu on päämäärätöntä. Se, että hetkessä on avautunut ammottava synkkä sisäinen kuilu, ja toinen on avuliaasti jäänyt pitämään köyttä reunalle, sen sijaan että olisi vain keskittynyt siihen että meneekö tämä seksi nyt sinne nautintoon minne sen “kuuluisi” mennä, on kaunis esimerkki siitä miten rakastelu voi lopulta olla ihan mitä vain, kun siltä ei odota mitään.

Huomaan, että minun on haastavaa kirjoittaa me muodossa, tai että toisillemme olisimme pitäneet tilaa. Olen edelleen matkalla siihen, että osaisin siirtyä luontaisesti todistajuuteen, ja Tomi harjoittelee heittäytymistä. Varjotyöskentely on myös sitä, että tiedostaa missä ei ole niin vahvoilla, ja haluaa kehittää sitä kohti tasapainoa. Mitä paremmin pystyy olemaan läsnä sille mitä itsessä liikkuu, sitä paremmin pystyy antamaan tilaa myös toiselle.

Tantrassa puhutaan paljon polariteeteistä, siitä miten syleilemällä molempia vastakohtia voi löytää kokonaisuuden ja yhteyden, ykseyden. Todistajuutta pidetään Shivan ominaisuutena, heittäytymistä Shaktin. Feminiini ja maskuliini, yin ja yang, lapsi ja vanhempi, subi ja masteri/domina, sidottava ja sitoja, keho ja henki, maa ja taivas, tunteet ja mieli. Dynamiikkoja on monia jokaisessa yksikössä, esimerkiksi yksilössä tai parisuhteessa.

Jonkinlainen terveeltä tuntuva tila parisuhteessa voisi olla sellainen, missä molemmilla on mahdollisuus tutkia molempia polariteettejä aina tarpeen mukaan, kokonaisvaltaisen toteutumisen ehdoilla. Klassisin esimerkki on ehkä se, miten usein parisuhteeseen heijastetaan suhde omaan äitiin tai isään, sillä suhde vanhempiin on kehityspsykologiamme kannalta ehkä merkittävin tekijä. Hämärää touhusta tulee siinä vaiheessa, jos omien varjojen projisointi tapahtuu tiedostamatta ja jatkuvasti. Varjotyöskentelyn tarkoituksena on tulla yhä tietoisemmaksi näistä piilossa olevista tekijöistä, jotka kuitenkin määrittävät niin paljon keskinäistä kanssakäymistämme.

Uppoudumme teemaan kurssilla 27.10. syvien, mutta helposti lähestyttävien harjoitteiden kautta Pesällä. Lisää kurssista ja ohjaajien sielunmaisemasta: Tantrinen Rakastelu tai FB. Kysy, jos heräsi jotain tai ilmoittudu kurssille mukaan: info.somatantra@gmail.com