Mies minussa ja sukupuoli tantrassa

Matka mun sisäisen miehen kanssa on tietoisesti alkanut ehkä viisi vuotta sitten. Kysyin silloiselta penikselliseltä kumppaniltani, että millainen nainen olisit, jos olisit. Hän kääntyi hetkeksi pois päin ja kun hän sitten katsoi minuun, oli ihan kuin nainen katsoisi minua. Ja mussa lehahti halu. Halu ottaa ja olla vahvempi, isompi. Tämä olento mun edessä oli huikaisevan kaunis ja haluttava. Otin. Tämä naisolento herätti miehen, tai pikemmin sen nuoren kollin mun sisältä.

Leikki loppui lyhyeen: “En tunne oloani turvalliseksi sun kanssa”, sanoi hän. Säpsähdin ja kolli vetäytyi. Häpesin.

Muutamaa vuotta myöhemmin uuden kumppanini kanssa olin inspiroitunut Thomas Mooren Seksin sielu kirjan kuvauksesta Diana jumalattaren edustamasta seksuaalisuudesta: Diana oli neitsytmetsästäjättärien johtaja ja urheilijoiden jumalatar. Dianan edustama seksuaalisuus on sellaista androgyyniä, kisailevaa, epäsuoraa, sellaista mitä seksuaalisuus on ennen kuin mitään on tehty. Tunsin, että tuollainen nuori elämänvoima ja kätketty uteliaisuus virtasi minussa vahvana. Olimme sängyssä ja sain pitää kumppaniani sylissä. Tunsin itseni jänteväksi nuorukaiseksi ja hengitin hillityn kiihtyneesti lähellä tätä toista komeaa nuorukaista. Ei tarvittu sen enempää, se oli täydellisen jännittävää. Olla halussa, ihailussa, elämän virtauksessa.

 

Ei tarvittu sen enempää, se oli täydellisen jännittävää.

Kerroin tästä seuraavana päivänä, ja peniksellinen kumppanini kurtisti kulmiaan. “Ai kuvittelit sellaista kun olit mun kanssa?” Ehkä kritiikki kohdistui fantasioissa olemiseen läsnäolon sijaan, en tiedä, sillä nuorukainen minussa otti kolauksen ja häpesin taas.

Muita herkkiä eikä niin putkeen menneitä kohtaamisia sisäisen mieheni kanssa on ollut tantrisissa harjoitu

ksissa, ja kyllä se kaveri on näinä vuosina siellä kasvanutkin, ehkä juurikin 16:sta vuotiaasta 21:een. Nyt tulee mieleen, että onko kasvu jäänyt kesken juuri silloin kun olen aloittanut seksielämän – naisena. Vähän niin kuin olisin tiedostamatta antanut itseni ilmentää vain naiseuttani, koska muulle ei ole ollut “kysyntää”, niin karulta kuin se kuulostaakin. Ehkä kumppaninikin ovat vain toisintaneet sitä mitä ovat olettaneet heiltä olettettavan, ilman todellista yhteyttä itseen. 

Olen myös todennut, että luojan kiitos olen syntynyt naisen kehoon, sillä sillä röyhkeydellä, voimalla ja tulisuudella mikä mun sisäisessä miehessä on, olisin tehnyt paljon tuhoa, etenkin naisille. Ja toisaalta, seuraa feministinen kannanotto, veikkaan sen sosia

alisen konstruktion pohjalta, mikä tässä yhteiskunnassa vaikuttaa, että jos olisin varttunut pikku pippelin kanssa, niin niitä voimia ei olisi minusta kesytetty. Ties minkälaisia imperiumeja olisin jo luonut.

mies
Light Clothing Kaftan art by Boziglefactory

Olen ilmoittautunut Taki’hn kurssille Initiation into the Integrated Masculine for Women. Kurssiin liittyen osallistuimme rituaaliin kuukautta ennen omaa kurssiamme. Rituaaliin mieskehoisten olentojen kanssa, jotka olivat käyneet saman kurssin. He olivat viikonlopun ajan tutkineet omaa pimeää ja valoisaa maskuliiniaan, sitä mikä niissä on kypsää ja mikä keskenkasvuista, ja miten integroida ne – eläin ja henki – toisiinsa. Ehkä vahvinta minulle tuossa tapahtumassa oli se, että sain veljeyden hengessä tuolta miesjoukolta sen kunnioituksen ja myönnytyksen, nähdyksi tulemisen sille että mussa on tämäkin puoli! Havaitsin, että totta, yleensä, usein, musta tuntuu puolikkaalta. Olen oppinut siihen että se toinen puoli minussa on kai jotenkin epäsopiva ja että sitä ei haluta nähdä. Isä ei ymmärtänyt, miksi halusin laittaa niittivyön ruusupitsihameen kanssa, vaikka se taisi olla enemmän sitä pimeää feminiiniä, (tsekkaa Shashi Sollunalta hieno video Lillithistä). Niitä osituksia, paloitteluita ja alitajunnan kellariin lukitsemisia on paljon enemmän…

 

...musta tuntuu puolikkaalta

Oheinen video kosketti tuota kokonaan nähdyksi tulemisen kaipuuta minussa. Miksei työpaikallakin ja yhteisöissämme voisi olla moninainen olento, niin kuin todellisuudessa olemme? Miten paljon energiaa menee sen kaiken muun piilossa pitämiseen? Miksi koulussa opetetaan vain vähän tai ei ollenkaan tunne-, sosiaalisuus- tai intuitiotaitoja? Taideaineista leikataan. Mitä luovia voimia voisimmekaan organisaatioissa ja yhteiskunnassa valjastaa, jos hyödyntäisimme koko potentiaalimme? Miten voisimme luoda sellaisen turvallisuuden ilmapiirin, että se olisi mahdollista? Eikä ole kysymys pelkästään feminiinistä ja maskuliinista, vaan myös syvemmistä kaipuistamme, tunteista ja henkisyydestä.  Laloux: Reinventing organizations: Wholeness  (52:40 kohdasta eteenpäin).

Huomasin rituaalissa myös oman epävarmuuteni, ja sen että oletin että miehet jotka ovat olleet keskenään koko viikonlopun, haluavat naiskehon nähdessään nähdä naisen, niinkuin aina. (En halua, että mun tarvitsisi jotenkin ulkoisesti esitellä mun sisäistä miestä, jotta voisin saada sille tunnustusta.) Niin se ehkä joidenkin kohdalla menikin, ehkä loin kokemuksen omalla oletuksellani, mutta pyytäessäni maskuliinini näkemistä sain sen heti, veljellisestä ymmärryksestä käsin, siltä se tuntui.

Rituaalissa pyysin pimeältä maskuliinilta ohjausta tälle kollille, miten olla kypsä omassa voimassaan. Sain vilpittömän katseen, joka sai mut välittömästi pyytämään anteeksi kaikilta maailman naisilta. Sain esimerkin miten olla nöyrä omassa voimassa.

Pyysin valoisalta maskuliinilta hyväksyntää omalle homoudelleni, bi-syydelleni.

Feminiinille minussa pyysin antamaan kokemuksen siitä, että miehet kestävät mun voiman. Sillä siihen mun on vaikea luottaa. Kaiken sen vuodatuksen jälkeen imperiumien luomatta jäämisestä, mun tähän astinen kokemukseni tukee sitä, että lopulta naiset ovat vahvempia sitkeydessään ja  muovautuvuudessaan. Vesi kuluttaa kallion. Oletko koskaan tutkinut sitä, millainen voima alistumisessa piilee? 

mies
Light Clothing Kaftan art by Boziglefactroy

Ymmärsin rituaalin aikana, että kaikki feminiinin ja maskuliinin välinen epäkypsä kilpailu juontuu pohjimmaltaan siihen, että olemme kaikki enemmän tai vähemmän ja eri tavoin hukassa oman voimamme kanssa. Onhan oma voima ihan hiton pelottava asia sekä

itsen että muiden sitä omaamattomien mielestä. Siksi sille ei ole ollut tilaa kasvaa ja kypsyä eheäksi, terveeksi ja vahvaksi.

 

Onhan oma voima ihan hiton pelottava asia

Wholeness video kuvaa jäljelle jätettävää, yleisesti hyväksyttyä ja tavoiteltua “maskuliininista”, rationaalista ja ego-lähtöistä olemisen tapaa. Näkisin että tämä, nimetään se nyt vaikka siniseksi tavaksi, sisältää myös tieteellisen perusteltavuuden, laajan informaatiopohjan ja mielen voimien valjastamisen. Käytännön nykytantra, nimetään se vaikka punaiseksi, taas on hyvin pitkälle kokonaisuuden paljastamista sinisen tavan alta, sen hyväksymistä ja siinä elämään opettelemista sinisessä maailmassa. Yksilön kokonaisuuteen kuuluu kaikki: feminiini, maskuliini, valo, pimeys, varjot, traumat, tiedostamaton, tietoisuus, seksuaalisuus, kehollisuus, eläimellisyys, henkisyys, tunteet, kaikenlaiset tajunnan tilat, jne., jne. Näkisin nykytantran harjoituksen nousevan siitä tarpeesta, minkä kokonaisuuden kaipuumme herättää. Mutta onko tuo kaipuu herättynyt myös kapinan yleisesti vallalla olevia järkevyyden, tiedon ja mielen voiman arvoja kohtaan? Miten voisimme olla yhtäaikaa kehossa ja päässä läsnä? Uskon, että sinisen integroimisesta punaiseen nousisi enemmän kuin osiensa summa ja tällainen integroiminen voisi mahdollistaa sinisen holistisempaa hyödyntämistä. Niin kuin terve ja vahva sisäinen maskuliini pitää tilaa sisäiselle feminiinille, niin voisi siniset kyvyt tukea punaisen esiintuloa. Ja entä toisinpäin, punaisen integroiminen siniseen? Kutsunkin tämän päivän tantrikoja ottamaan askeleen kohti uuden sukupolven tantraa, joka sisällyttää ja ylittää sinisen olemisen tavan itseensä ja antaa sen myös jalostaa sitä mitä tantra on ollut länsimaissa viimeisen 60 vuoden aikana. Mitä se voisi olla, ystävät, miten näet tämän potentiaalin?

Kutsun tämän päivän tantrikoja ottamaan askeleen kohti uuden sukupolven tantraa

Toivon, että voin palvella kaikenlaisia sukupuolisuuksia ja -suuntauksia.” Tämä on lainaus mun tantrailtojen kuvauksesta. En silti halua olla puhumatta feminiinistä ja maskuliinista, miehistä ja naisista yleensä. Se on vähän niin kuin kieltäytyisi tunnustamasta, että se todellisuus missä elämme, on dualistinen. Kaikkeus ei ole, mutta ihmismielemme toimii tässä dualistisessa maailmassa, missä pöydällä on pöydän materia ja pöydän idea. Ja siihen ymmärtääkseni alunperäinen tantra, shaktismi, pohjautuu, kiinnostukseen materiaalista todellisuuden ilmentymää kohtaan. Maailmanpuu podcast avaa aihetta perusteellisesti. Emme kiellä dualistisuutta, vaan heittäydymme siihen suin päin, syvennymme siihen niin että se lopulta häviää (ilman että se on päämäärä, totta kai!). Antaudumme subjektin ja objektin väliselle yhdeksi tulemisen leikille. Ja se on sitten jo aika kaukana miehistä ja naisista.. vai onko? 

Taki’hn marraskuun kurssi maskuliinista naisille on jo täynnä, mutta huhtikuussa tulee toinen samalla otsikolla, katso täältä ja miehille feminiinistä, johon on enää muutama paikka jäljellä, katso täältä.

Antaudumme subjektin ja objektin väliselle yhdeksi tulemisen leikille